Scoppio del Carro per la Pasqua 2023
Piazza del Duomossa Firenzessä kärryn perinteisestä puhkeamisesta pääsiäisen juhlallisuudessa Firenzen arkkipiispan johtaman juhlallisen pontificalin yhteydessä,it,Hän palasi muinaiseen pukeutumiseen kärryn purskeen historiallisen uudelleensuunnitteluun,it,Vanhin suosittu Firenzen perinne, joka on luovutettu yli yhdeksän vuosisadan ajan ja haluaa seurata Firenzen teot ristiretkille ja heidän paluunsa kaupunkiin,it,Kolumbina,es,Yli viiden tuhannen ihmisen edessä,it,Hän teki täydellisen lennon,it, Cardinal Giuseppe Betori.
È tornata nella sua antica veste la storica rievocazione dello Scoppio del Carro, la più antica tradizione popolare fiorentina che si tramanda ormai da oltre nove secoli e vuol ripercorrere le gesta dei fiorentini alle Crociate e del loro ritorno in città.
La colombina, davanti ad oltre cinquemila persone, ha compiuto un volo perfetto, segno di buon augurio: il razzo, che ha la forma appunto di una colombina, Hän aloitti katedraalin alttarilta, kun kunnia on intoninen,it,Toisella puoliskolla seremonia siirrettiin pääsiäisenä sunnuntaina ja Firenzan päätti rakentaa voiton vaunun,it,härän vetämä,it,joka tuotiin Piazza Duomoon kulkueella Firenzen keskuksen läpi,it,Koko vuoden "brindellone" pysyy erityisessä talletuksessa IL Prato,it,Firenzen historiallisen jalkapallon presidentti Michele Pierguidi ilmoitti myös semifinaalin päivämääristä,it, ha acceso il Carro di Fuoco, detto “Brindellone”, posizionato tra Duomo e Battistero e poi, è tornata indietro.
Secondo la tradizione se la colombina riesce a rientrare ci saranno buoni raccolti. La storia affida a Pazzino de’ Pazzi, al rientro da una crociata nel 1099, le origini dello Scoppio del Carro. Fu Pazzino, Itse asiassa, a riportare alcune pietre focaie del sepolcro di Cristo con le quali poi a Firenze venivano illuminate le celebrazioni del Sabato Santo.
In un secondo tempo la cerimonia venne spostata alla Domenica di Pasqua e i fiorentini decisero di costruire un carro trionfale, trainato da buoi, che è stato portato in piazza Duomo con una processione attraverso il centro di Firenze.
La forma attuale del carro risale al ‘600.
Per tutto l’anno il “Brindellone” resta in un apposito deposito di via il Prato.
Come tradizione, prima dello Scoppio del Carro, si è svolto il sorteggio delle partite del Torneo di San Giovanni del Calcio Storico Fiorentino.
Il Presidente del Calcio Storico Fiorentino Michele Pierguidi ha annunciato anche le date delle semifinali: 10 ja 11 giugno e la consueta finale il giorno di San Giovanni, 24 Kesäkuuta.
Lauantai 10 giugno la prima semifinale vedrà, Piazza Santa Croce, Santo Spiriton valkoiset Santa Crocen bluesia vastaan,it,Kesäkuu kilpailee Santa Maria Novellin punaisia San Giovannin vihreitä vastaan,it,«Kristus on todella noussut,it,Julistimme kappaleessa ennen evankeliumia,it,Että tämä on uskomme keskeinen totuus, voidaan ymmärtää kuuntelemalla Pietarin saarnaamista Cornelion talossa,it,Ilman lopullista ilmoitusta ylösnousemuksesta,it,tuo tarina,it,että apostoli esittelee Paganin talossa,it, campioni dello scorso anno.
Sunnuntai 11 giugno si sfideranno i Rossi di Santa Maria Novella contro i Verdi di San Giovanni.
Questo il testo integrale dell’omelia del Cardinale Giuseppe Betori:
«Cristo è davvero risorto!», abbiamo proclamato nel canto prima del vangelo. Che questa sia la verità centrale della nostra fede lo si comprende ascoltando la predicazione di Pietro nella casa di Cornelio. Senza l’annuncio finale della risurrezione, quella vicenda, che l’apostolo presenta a casa di pagani, Se voidaan rinnastaa hahmon tapaukseen, jolla on upeat hyveet,it,mutta mitä,it,kuten tapahtuu useita kertoja historiassa,it,Hän oli sulkenut elämänsä käsittämättömyydessä ja joutui kärsimään kuolemaan,it,Vain ilmoitus, että kuolema oli voitettu,it,tuo elämä oli palannut loistamaan uudella tavalla,it,Hän lunasi tarinan ja teki jotain julkaisemattomasta,it,ihmiskunnan historiassa ainutlaatuinen,it,Voimme uskoa, että mies on noussut kuolemasta,it,Pietro tarjoaa itsensä todistajana,it,ja uskottava todistaja,it,Koska vain hän,it, ma che, come accade più volte nella storia, aveva chiuso la propria vita nell’incomprensione e aveva dovuto subire la morte. Solo l’annuncio che quella morte era stata vinta, che la vita era tornata a risplendere in modo nuovo, riscattava quella vicenda e ne faceva qualcosa di inedito, di unico nella storia umana.
Possiamo credere che un uomo sia risorto da morte? Pietro si offre come testimone, e testimone credibile, perché solo lui, Ja hänen kanssaan opetuslapsen kapein ryhmä,it,Hän voi sanoa, että hän on tunnustanut Palestiinan kaduilla seurannut mestarin kasvot ja joka oli ristiinnaulittu Golgothassa noussut,it,Kaikille muille,it,mukaan lukien meidät,it,myönnetään,it,yhdessä tämän todistuksen kanssa,it,Vain merkit,it,Tilanteemme ei ole kovin erilainen niistä, jotka evankeliumi sanoo haudalla viikon ensimmäisen päivän aamuna,it,Siellä on tyhjä hau,it, può dire di aver riconosciuto nel Risorto il volto del Maestro che avevano seguito lungo le strade della Palestina e che era stato crocifisso sul Golgota. Per tutti gli altri, inclusi noi, sono concessi, insieme a questa testimonianza, solo dei segni. La nostra situazione non è molto dissimile da quella di coloro che il vangelo ci dice presenti nel sepolcro la mattina del primo giorno della settimana. C’è un sepolcro vuoto, On arkkeja, jotka olivat ympäröineet Jeesuksen ruumiin "sijoitettu sinne" ja etelään,it,joka oli peittänyt sen kasvonsa,it,"Kääritty erilliseen paikkaan",it,B.7b,ar,Yksityiskohdat vaikeasta tulkinnasta,it,Evankelista on tietoinen tästä,it,jotka huomauttavat, että siellä olleet eivät voineet ymmärtää,it,Ja syy on, että "he eivät vielä olleet ymmärtäneet kirjoittamista,it,Se on, hänen piti nousta kuolleista ",it,Siinä paikassa,it,On joku, joka ylittää pimeyden ja kysymykset,it,Se on opetuslapsi "Jeesus rakasti",it,joka "näki ja uskoi",it, che ne aveva coperto il volto, «avvolto in un luogo a parte» (Gv 20,6b.7b). Particolari di difficile interpretazione. Ne è consapevole l’evangelista, il quale annota che quanti erano lì non potevano capire, e il motivo è che «non avevano ancora compreso la Scrittura, che cioè egli doveva risorgere dai morti» (Gv 20,9).
In quel luogo, Vaikka, c’è qualcuno che supera buio e interrogativi: è il discepolo «che Gesù amava» (Gv 20,2), il quale «vide e credette» (Gv 20,8). Egli, joka toivotti mestarin rakkauden tervetulleeksi ja vastasi häntä,it,Hän näkee mitä muut eivät näe,it,Koska merkkejä ei synnyttää uskoa nousuun,it,Mutta usko antaa meille silmät tunnistamaan elämän merkit, jotka hän levittää historiassa kuin siinä tyhjässä hauteessa,it,Jumalan sana auttaa luomaan uskon katseen,it,näyttää mistä etsiä Jeesuksen merkkejä,it,Ja vain Jeesuksen avoin ja itsevarma sydän,it,Vain ne, jotka kokivat hänen rakkautensa,it,pystyy tunnistamaan sen,it,Näin ihminen lähestyy todellisuutta,it, riesce a vedere quello che gli altri non vedono, perché non sono i segni a far nascere la fede nel Risorto, ma è la fede a darci gli occhi per riconoscere i segni di vita che egli dissemina nella storia come in quel sepolcro vuoto. La parola di Dio aiuta a creare lo sguardo della fede, mostrando dove cercare i segni di Gesù. E solo il cuore aperto e fiducioso in Gesù, solo chi ha fatto esperienza del suo amore, può riconoscerlo.
È così che l’uomo si accosta alla realtà: Ei tosiasiat pakottaa itsensä yksinään,it,Se on katse, joka vangitsee heidät,it,On ulkonäköä, joka sulkee taivaan pois heidän horisontistaan ja näyttää sen sijaan, että taipuvat maailmaan taivaan näkökulmasta,it,Sydämien kouluttaminen tälle katseelle on tehtävä, joka asetetaan päivinämme,it,Päästä pois niiden orjuudesta, jotka yrittävät hallita laajalle levinnyttä ajatusta ja muokata odotuksia ja ohjata ihmisten kulutusta läheisen materialismin rajoissa,it, è lo sguardo che li coglie. Ci sono sguardi che escludono il cielo dal loro orizzonte e sguardi che invece si piegano sul mondo nella prospettiva del cielo. Educare i cuori a questo sguardo è il compito che si impone ai nostri giorni, per uscire dalla schiavitù di quanti cercano di dominare il pensiero diffuso e di plasmare le attese e orientare i consumi della gente nei confini di uno stretto materialismo.
Mutta pääsiäisen liturgia antaa meille myös lyhyen paolino -tekstin, jota kuuntelimme toisena lukemana,it,Korintin kristitty yhteisö on joutunut syvään epäjohdonmukaisuuteen,it,sietää, että yksi sen jäsenistä on väristänyt moraalittomuutta,it,Insestin synti,it,Koska "hän asuu isänsä vaimon kanssa",it,Toleranssi,it,jonka kanssa yhteisössä tarkastelemme tätä häpeällistä tilannetta,it,Sitä ei sanota tapahtuman aliarvioinnista,it,ylpeästä ottamaan sen,it,"Ei ole mukavaa, että ylpeillä",it. La comunità cristiana di Corinto è caduta in una profonda incoerenza, tollerando che uno dei suoi membri si sia macchiato di immoralità, un peccato di incesto, poiché «convive con la moglie di suo padre» (1Cor 5,1). La tolleranza, con cui nella comunità si guarda a questa vergognosa situazione, non è dettata dalla sottovalutazione di quanto è accaduto, mutta, päinvastoin, dall’esserne orgogliosi. «Non è bello che voi vi vantiate» (1Cor 5,6jotta), Apostoli moittimet heitä,it,Olettaen, että hän on saavuttanut kristillisen täydellisyyden,it,Kor.,it,mukaan lukien seksuaalisuus,it,Koska he tuntevat Jumalan,it,He pitävät itseään hyvän ja pahan ulkopuolella ja uskaltavat vakuuttaa,it,«Kaikki on laillista minulle,it,Vaaran ymmärtämiseksi,it,Paolo luottaa leivän kuvaan,it,vastustaen nollaleipää ja hapattu leipä,it,Hänen sanojensa mukaan hiiva on synonyymi korruptiolle,it. Presumendo di aver raggiunto la perfezione cristiana, i Corinzi ritengono che l’aver acquisito una dimensione spirituale renda indifferenti di fronte alle dimensioni materiali della vita, inclusa la sessualità. Poiché si sentono di Dio, si ritengono al di là del bene e del male e osano affermare: «Tutto mi è lecito!» (1Cor 6,12).
Per far comprendere il pericolo, Paolo si affida all’immagine del pane, contrapponendo pane azzimo e pane lievitato. Nelle sue parole il lievito è sinonimo di corruzione, "Pahoinpitelystä ja perversiosta",it,Ja nollaleipä on kristillisen elämän uutuuden symboli,it,Aivan kuten nollaleipä oli merkinnyt Israelin kansalaisten vapautta Egyptin orjuudesta,it,Voi, että yhteisö pääsee yhteisöön,it,Sen sijaan yhteisöä on johdettava "vilpittömyys" ja "totuus",it,Elää vilpittömästi ja totuudella,it,eli avoimuudella ja uskollisuudella,it,johdonmukaisuus ja vanhurskaus,it,Asenteet eivät ole kovin helppoja tänään,it,Maailmassa, jossa piilottaa,it,Nimimerkki,en (1Cor 5,8), e il pane azzimo è simbolo della novità della vita cristiana, così come il pane azzimo aveva segnato la libertà del popolo d’Israele dalla schiavitù d’Egitto. Guai a far entrare nella comunità ciò che diffonde il male. Occorre invece che la comunità sia guidata da «sincerità» e «verità» (1Cor 5,8). Vivere con sincerità e con verità, cioè con trasparenza e lealtà, coerenza e rettitudine. Atteggiamenti non molto facili oggi, in un mondo in cui nascondersi sembra un imperativo per affermarsi, Alkaen nickname joka toimii identiteetin verhana, jotta ei ole vastuussa mitään,it,etenkin leviämisessä,it,ja vihata,it,Kunnes kiinalaiset laatikot, joissa taloudellisten spekulaatioiden tai teollisuuden vivut ovat piilotettu saastuttamiseksi taloudellisen elämän saastuttamiseksi,it,sosiaalinen ja politiikka heidän edukseen,it,Ajattelemme vain monia ongelmia,it,tarkasti näiden asenteiden seurauksena,it,pysyy ilman palkkaa,it,Epävarma tulevaisuus edessä,it,Mekanismi, joka oli tuottanut Korintin kristillisessä yhteisössä,it, soprattutto nello spargere fake news e odio, fino alle scatole cinesi dentro cui si celano quanti manovrano le leve delle speculazioni finanziarie o si industriano per inquinare la vita economica, sociale e politica a proprio vantaggio. Pensiamo solo ai tanti problemi di chi, proprio in conseguenza di questi atteggiamenti, resta senza stipendio, con davanti un futuro incerto.
Il meccanismo che si era prodotto nella comunità cristiana di Corinto, Hengellisyyden hyödyntäminen pitää itseään vastuuttomana todellisuuden aineellisesta todellisuudesta,it,toistetaan tänään,it,uskonnollisesta varjosta,it,laajalle levinneen kulttuurin merkittävissä suuntauksissa,it,Itse asiassa tapa suhtautua todellisuuteen on yleinen, jolle subjektiivinen valinta ja valtuudet määrittelevät sen,it,Hyvän ja pahan ulkopuolella,it,Lisääntyy kulttuuri, joka tekee todellisen väitetyn vapauden instrumentin mystifioinnista,it,Todellisuus, kuten perhe käy läpi,it,sukupolvi,it,Isä,it, viene oggi riproposto, spogliato della veste religiosa, in significative tendenze della cultura diffusa. Sta prevalendo infatti un modo di rapportarsi al reale per cui a definirlo è la scelta soggettiva e la volontà di potenza, al di là del bene e del male. Prolifera una cultura che fa della mistificazione del reale uno strumento di presunta libertà. Ne vanno di mezzo realtà come la famiglia, la generazione, l’essere padre, äiti ja poika,it,Seksuaalisuuden pallo kaikissa sen näkökohdissa,it,Ei myöskään tapa, jolla se tunnustaa itsensä, on rehellisempi,it,tai pikemminkin hän aloitti,it,työ ja sen arvokkuus,it,Tai tapa, jolla asetat itsesi rikoksentekijän eteen,it,Systemaattisesti huomiotta hänen inhimillinen ja sosiaalinen toipuminen,it,Puhumattakaan ihmisten ihmisarvon tunnustamisesta,it,Naiset ja lapset pakenevat sotia,it,Äärimmäisen köyhyyden sosiaaliset tilanteet,it,Anna itsesi värjätä epätoivon matkustamiseen,it,yrittämättä,it,Kansainvälinen yhteisö,it, la sfera della sessualità in tutti i suoi aspetti. Né è più onesto il modo con cui si riconosce, o meglio si misconosce, il lavoro e la sua dignità. O il modo con cui ci si pone di fronte al reo, disattendendo sistematicamente il suo recupero umano e sociale. Per non parlare del riconoscimento della dignità umana di uomini, donne e bambini in fuga da guerre, fame, situazioni sociali di estrema povertà, lasciati morire in viaggi della disperazione, senza che si tenti, da parte della comunità internazionale, Löydä malli yhteistyöstä kansojen välillä, jotka kykenevät yhdistämään köyhien pyrkimykset ja vastaanottajat, jotka nauttivat suuremmista resursseista,it,Ja sitten sota,it,palautettu verkkotunnuksen työkaluksi,it,Antaa vartalo väkivallasta hegemonian ja vallan hankkeille,it,Korintin yhteisön tavoin hän riskitti pilata antamalla itsensä viettelemään ajatuksella, että hän kiisti joutuvan erottamaan hyvän ja pahan objektiivisen totuuden perusteella,it. E poi la guerra, tornata a essere strumento di dominio, per dare corpo con la violenza a progetti di egemonia e di potere. Come la comunità di Corinto rischiava di rovinare lasciandosi sedurre da un pensiero che negava di dover distinguere tra bene e male sulla base di un’oggettiva verità, Siten maailmamme riskit tuhoaa totuuden ja vapauden välisen suhteen kääntämisen,it,Jos maailma olisi vain käsissämme, meillä ei olisi paeta,it,Mutta noussut Kristus osoittaa, että jopa kuolema voidaan voittaa,it,voitti,it,Hänen rakkauden vuoksi,it,Jumalan Poika teki ihmisen,it,Apostoli Paavalin kanssa myös julistamme,it,«Cristo,en,Enemmän pääsiäistä,co,se oli epämuodostunut,it,Lunastuksemme lammas,it,antaa elämänsä,it,Kristus voitti kuoleman ja siitä on tullut aiton vapauden ja elämän täyteyden lähde,it.
Se il mondo fosse solo nelle nostre mani non avremmo scampo. Ma Cristo risorto mostra che perfino la morte può essere vinta: è stata vinta, in forza dell’amore di lui, il Figlio di Dio fatto uomo. Con l’apostolo Paolo anche noi proclamiamo: «Cristo, nostra Pasqua, è stato immolato!» (1Cor 5,7). Agnello della nostra redenzione, donando la propria vita, Cristo ha sconfitto la morte ed è diventato fonte di autentica libertà e di pienezza di vita. Osallistu tähän totuuden ja vapauden lähteeseen pystymme tuomaan toivoa maailmalle ja ohjaamaan historiaa kohti veljeyden ja rauhan näkökohtia,it,Tätä se säteilee Jeesuksen henkilöltä,it,Niin kauan kuin annat itsesi valaisemaan hänestä,it,Tämän valon symboli oli myös kärrymme,it,Kristuksen fulgore ja vahvuus Firenzen taivaalle,it,hänen pääsiäisensä,it,Toivo on, että symboli ei jää,it,Mutta että me kaikki muutimme uuden elämän valoksi,it,Lahja muille,it.
Questo è quanto si irradia dalla persona di Gesù, purché ci si lasci illuminare da lui. Simbolo di questa luce è stato il nostro carro anche quest’oggi, portando nel cielo di Firenze il fulgore e la forza di Cristo, della sua Pasqua. L’augurio è che non resti un simbolo, ma che tutti noi ci trasformiamo nella luce di una vita nuova, dono per gli altri.
Riprese video e foto di Franco Mariani.
Franco Mariani
Numero 425 – Anno X del 12/04/2023
Seguici!